Osa 25 Käytettävänä

Asentoni ei ollut kaiketi Hanskin mielestä kyllin tarjoava, sillä yllättäen hän tunki jalkateränsä jalkoväliini ja potkaisi kengällään molempiin sisäreisiini. – Levitä se tavaras kunnolla!

Levitin reisiäni niin paljon kuin pystyin. En minä mikään voimistelija ole, enkä taivu spagaattiin.

Tapahtumaa ei voine kuvata eroottiseksi tai helläksi. Tunsin kuinka mies takanani alkoi asetella elintään tunkeutua sisälleni. Hän taisi olla niin kiihottunut tilanteesta, että aikansa sähläsi, eikä meinannut osua millään maaliinsa. Hän kuului ähkivän turhautuneena. – Perkele kun sun tavaras on matalalla!

Lopulta tunsin kuitenkin ventovieraan peniksen liukuvan sisääni. En ole asiantuntija, mutta ei se nyt suurelta tuntunut, ihan normaalilta kai.

Yllätyin, että vaikken ollut juuri nyt mielestäni erityisen kiihottunut, hän työntyi sisääni vaivattomasti. Ilmeisesti olen kaikkien omituisten tapahtumien johdosta koko ajan hieman kostea, eikä sisään työntyminen tuntunut kipeältä, kuten olin ounastellut.

Hanski aloitti yksitoikkoisen rynkytyksen, enkä nyt voinut valittaa, että se olisi tuntunut varsinaisesti pahalta. Olin jopa yllättävän tunteeton tosiasialle, että minua parhaillaan raiskataan. Olin ehkä henkisesti valmistautunut tähän tapahtumaan niin huolellisesti.

Hanski murahteli hiljaa joka työnnöllä. Välillä hän puristi pakaroistani niin kovaa, että minuun sattui. Hän tyrkki todella lujaa, välillä niin lujaa, että suorastaan luisuin lattialla eteenpäin hänen voimakkaiden työntöjensä seurauksena. Meidän fyysinen kokoeromme oli ilmeisesti melkoinen. Hänen henkisestä suuruudestaan en sitten olisi ihan niin vakuuttunut.

Painoin päätäni lujemmin lattiaan ja otin toisella kädelläni tukea sen minkä kahleiltani ylsin. Ajatukseni harhailivat, olin kuin unessa. Oliko tämä edes totta? En tiennyt missä olin. Olin alastomana kahleissa, silmät sidottuina jossakin betonibunkkerissa, perse pystyssä samalla kun täysin tuntematon mies käytti minua välineenä masturboimiseensa

Tuon ajatuksen kiertäessä kehää pääni sisällä, tajusin, että se kiihotti minua aivan älyttömästi. Minua ei kiihottanut penis sisälläni, ei stimulaatio alapäässäni, vaan omat mustan synkeät ajatukseni saivat aikaan jonkinlaisen endorfiinipurskeen elimistööni. Halusin alistua vielä enemmän, halusin tulla otetuksi vielä rajummin.

Tarjosin takamustani yhä voimakkaammin naida. Suorastaan tyrkytin sitä. Halusin, vaadin kovempaa. En välittänyt, vaikka kuulin miehen naurahtavan takanani. Hän oli huomannut kiimani, mutta ei varmasti tiennyt todellista syytä siihen. En piitannut, kuinka tein itsestäni hetkeksi täysin kiimaisen ja mieltä vailla olevan lutkan, seksimaanikon. Minä halusin nyt perkele ja kovaa! Hanskin sanoin: Tämä nauta halusi nyt sonnin, joka astuu sen niin että tuntuu!

Suustani tuli pientä tahdotonta vikinää. En ole koskaan ollut erityisen kova ääninen naintikumppani, orgasminikin ovat varsin hiljaisia. Nyt minusta tuntui siltä, että kohta minun olisi pakko huutaa. Ei jumalauta kun minä haluan lisää, vielä kovempaa. Aivan kuin pitkin päivää jatkunut kiihotus olisi tehnyt minusta turran, tiesin orgasmini olevan aivan kulman takana, mutta jotenkin se antoi odottaa itseään. Eikö tuo perkeleen pökkelö osaa edes naida minua kunnolla?

Hanski alkoi puristaa minua vyötäröstäni niin, että minusta tuntui, että katkean. Kohta hänen sormensa uppoaisivat kyljistäni sisään. Hän pysäytti liikkeensä ja alkoi karjua, –Rrrrr, perrrrkele!.

Tunsin kuuman tunteen sisälläni. Minulta loksahti suu auki! Ei jumalauta, se laukesi sisääni! Vastahan se aloitti! Tunsin kuinka hänen elimensä liukui sisältäni ulos. Juuri sillä hetkellä, kun penis tuli ulos minusta, huuliltani pääsi pieni turhautumisen parahdus.

– Nyt sai lehmänvittu kerrankin kunnollista kyrpää! Kylläpä teki hyvää. Hanski murisi ja läimäytti avokämmenellä pakaroilleni.

Minä huohotin tiheää, pinnallista läähätystä, aivan kuten ennen synnytysvalmennuksessa tehtiin. Ainoa ero tässä oli, että minä en yrittänyt nyt saada mitään jalkovälistäni ulos, yritin saada jotakin sisään. Tunsin pulssini häpyhuulillani, se oli nopea.

Mielessäni risteili noin viisikymmentä erilaista lausetta, jolla voisin juuri nyt loukata Hanskia verisesti. Hän ei vakuuttanut minua ”sonnin kyvyillään”. Jos nyt avaisin suuni ja sanoisin mielipiteeni hänen ultralyhyestä nainnistaan, onneksi ymmärsin olla ääneti. Minusta tuntui, että tuo mies saattaisi olla todella suuttuessaan vaarallinen. Olimme kahdestaan, mitä tahansa täällä tapahtuisi, se tuskin kuuluisi ulos. Hän saattaisi vaikka raivostuessaan tappaa minut.

Hanski tarttui hiuksiini, jo melko risaisessa kunnossa olevaan poninhäntääni ja räpläsi siellä jotakin. Äkkiä tajusin, se imbesilli kuivasi mulkkuaan minun hiuksiini. Ei helvetti! Yritin kammeta päätäni ylös lattiasta, mutta tunsin hänen siirtävän polvensa niskani päälle, joten pysyin tanakasti lattiassa. Poskeni painui kipeästi karkeaan betoniin, oma kulmahampaani painautui ylähuuleeni puristaen sen hampaani ja lattian väliin.

– No niin. Nyt on pesuhommatkin tehty. Puhtaus on puoli huoraa. Hanski nauraa röhötti vitsilleen. – Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullin kuvia, Hanski jatkoi. Hän nousi ja poistui huoneesta. Huoneen ovi jäi auki, mutta kuulin, kuinka se ensimmäinen ovi, josta olimme tähän tilaan tulleet, kolahti kumeasti kiinni.

Huohotin vieläkin takamus pystyssä ja tasoittelin hengitystäni. Tänään ei näköjään ollut minun päiväni. Jo toisen kerran jouduin nielemään tämän armottoman turhautumisen tunteen. Ei tämä ole totta. Vaikka olin korostanut, että fantasiassani minun nautinnoilla ei ole merkitystä, oli tämä hieman liian epäreilua.

Laskeuduin vähitellen lattialle kyljelleni. Hengitykseni alkoi hiljalleen tasoittua, tuttu tylppä jomotus alamahallani oli taas ikävän todellisena läsnä. Voi kun Isäntäni tulisi ja ottaisi nämä kahleet käsistäni pois. Antaisi minun runkata, vaikka kuinka nöyryyttävästi hänen silmiensä edessä. Nyt olisin valmis kärsimään nöyryytyksen hinnan siitä ilosta, että saisin purkaa pois kaiken sen paineen, mikä minuun on päivän kokemusten myötä patoutunut.

Haistoin omista hiuksistani löyhkäävän siemennesteen ja hien hajun. Samalla tunsin, kuinka alapäästäni alkoi valua jäähtyvää nestettä reisilleni. Sieltä tulivat nyt ulos Hanskin miljoonat potentiaaliset jälkeläiset, heitä tuntui olevan paljon liikkeellä.

Hyi helvetti!