Laadin eräänä maaliskuisena iltana ilmoituksen, jonka kirjoittaminenkin sai hengitykseni kiihtymään. Minulla ei ole enää tallella tuota ilmoitustekstiä, mutta sisältö oli muistaakseni lyhyt ja ytimekäs ja jätti paljon arvailun varaa.
Hain ilmoituksella miestä toteuttamaan kanssani erittäin julman fantasiani. Kerroin haaveeni olevan todella erikoinen ja vaativan ihmiseltä julmaa mielenlaatua ja voimakasta halua toteuttaa sadistisia mielihalujaan.
Lienee turha kertoa, että sain aivan valtavasti vastauksia. Olin kyllä osannut varautua siihen, mutta silti lähes 200 vastausviestiä tuntui aika murskaavalta urakalta. Ryhdyin kuitenkin käymään viestejä läpi yksi kerrallaan. Suurin osa oli tietysti aika helppo heittää roskiin. Oli selvästi viestejä, jotka oli vain umpimähkään kopioitu ja lähetetty lukuisille ilmoittajille lukematta edes ilmoitustekstiäni.
Toiset viestit olivat taas parin rivin tekstejä, joissa suorasukaisesti etsittiin panoseuraa, roskiin. Osassa viestejä oli ymmärretty ilmoitukseni luonne, mutta vastaajan mieltymykset olivat niin kaukana omistani, että en uskonut heille vastaamisen olevan mielekästä. Kaikille, jotka olivat edes hitusen yrittäneet panostaa vastaukseensa, vastasin pahoitteluni siitä, ettei heidän vastauksensa johtanut taholtani kontaktiin.
Lopulta sain valittua noin 50 viestiä, joille päätin lähettää seikkaperäisen selvityksen haaveestani. Edelleenkin viestejä oli tietysti liikaa, että olisin voinut lähettää kaikille yksilöllisen vastauksen, joten tyydyin kirjoittamaan pienen tarinan, joka selventäisi haavettani.
Tuon alkuperäisen haaveen kirjoittaminen oli aikanaan niin kiehtovaa, että mm. sen innoittamana ryhdyin tämänkin kirjoituksen luomiseen. Vastausviestini oli seuraavanlainen:
Moi!
Kuten arvaat, sain todella paljon vastauksia. Tämä viesti ei ole juuri Sinulle yksilöllinen. Lähetin tämän noin neljännekselle minulle vastanneista, sillä uskon, että tämä ajatukseni ei todennäköisesti kolahda kovinkaan monelle. Kyse ei todellakaan ole sellaisesta perinteisestä SM-leikistä. Hulluahan tässä on se, että tässä ei nyt kummallekaan ole niin kauheasti hauskaa, koko juttu tapahtuu jossakin syvällä pään sisällä. Haluan kuulla mielipiteesi ehdotuksestani, ja sitten katsotaan olisiko Teistä joku joka voisi toteuttaa tuon pimeän haaveeni.
Kuten sanoin, kyseessä tulisi olemaan vain se yksi kerta, emmekä tapaisi sen jälkeen. En halua tietää Sinusta mitään ennen julmaa "leikkiämme", enkä sen jälkeen. Täydellinen anonymiteettisi oikeastaan vain pahentaa kokemustani, mutta itsepä olen osani valinnut.
Salainen päiväuneni on todella hullu, ja ehkä jonkun mielestä vaarallinenkin, mutta olen uskotellut itselleni, että vaarallista on autoilukin, mutta silti otamme päivittäin tuon riskin. Miksi en siis kokeilisi tätä haavettani edes sen yhden kerran. Epäilen tosin, etten sitä toiste tahtoisikaan kokea...
Mistä minä sitten haaveilen? Tarinan kulku voisi olla jotakuinkin seuraava: Olemme tehneet treffit jonnekin, josta hyppään kyytiisi. Olemme toki sopineet muutamista turvallisuussäännöistä etukäteen sähköpostilla, mutta ei niistä vielä tässä vaiheessa enempää.
Päivä on siis helteinen heinäkuun päivä, siihen on syynsäkin. Ajamme ehkä hieman vaivautuneessa tunnelmassa kaupungista pois, tai ainakin minä lienen vaisuhko tietäessäni mikä minua odottaa.
Kuljemme yhä syvemmälle korpeen, kauas ihmisasutuksesta. Kauas pois kaupungista, jonnekin missä ei ihmisiä liiku. Sinä joka tapauksessa päätät matkamme pään.
Lopulta saavumme jonnekin kaukaisen metsäautotien päähän. Nousemme autosta, ja Sinä käsket minun riisuutua. Siinä vaiheessa järkeni varmasti yrittää estellä minua, mutta yritän toimia nopeasti ennen kuin itsesuojeluvaistoni estää minua joutumasta lopullisesti kiipeliin.
Kun olen edessäsi täydellisen alastomana tuolla pölyisellä metsäautotiellä, kierrät selkäni taakse ja kytket käteni selkäni taakse käsiraudoilla. Sitten pyöräytät kaulaani paksuhkon rautaisen ketjun, jonka lukitset jollakin lukolla kiinni. Tässä vaiheessa minulla ei ole enää mitään mahdollisuutta perääntyä. Saatan alkaa tuollaisessa tilanteessa pulputtaa Sinulle kuin papupata, mutta puhumalla en kaiketi itseäni enää vapaaksi saa.
Sitten Sinä lähdet taluttamaan minua ketjusta nykien metsään. Kuljemme metsässä, Sinä asianmukaisesti pukeutuneena edellä, ja minä alastomana kahleissa perässä. Ei varmaankaan ole mukavaa kävellä alastomana metsässä, mutta se ei nyt ole Sinun ongelmasi.
Kuljemme yhä syvemmälle metsään, kunnes saavumme ehkä jonkinlaiselle aurinkoiselle notkelmalle. Ehkäpä jokin kallioseinämä vieressä tuulen suojana. Nämä siksi, etten paleltuisi puutteellisesta asustuksestani johtuen.
Sitten Sinä yksinkertaisesti kytket kaulaani kiinnitetyn ketjun jonkin koivun ympärille ja lukitset siihen. Annat ehkä pusun poskelleni ja poistut! Minä saatan anella Sinua laskemaan edes käteni irti, sillä enhän saa itseäni kuitenkaan tuosta puusta irti ilman avaimia. Sinä tuskin suostut... Saatanhan olla kurkkua kuristavasta pelostani huolimatta (tai siitä johtuen) kiihottunut, joten enpähän keksi mitään ajankulua itselleni kun kädet ovat kiltisti selkäni takana.
Sen suuremmitta seremonioitta Sinä vain poistut ja jätät minut yksin sinne alastomana ja kytkettynä kuin koiran. Tiedän, siellä voi olla hyttysiä ja paarmoja sun muita ötököitä, mutta onpahan siinä ajankulua kun yritän hätistellä niitä alastomalta iholtani. Suurempia elukoita en pelkää. Suurin pelkoni on, että paikalle sattuisi joku sivullinen, mutta se riski nyt vain on otettava.
Jutun juoni on siinä, että minulla ei ole harmainta aavistustakaan, milloin Sinä palaat ja päästät minut pinteestäni. Sinä olet sen päättänyt ehkä etukäteen, mutta minulla sitä tietoa ei ole. Sinä olet poistunut paikalta autollasi, jossa on mukana kahleitteni avaimet ja vaatteeni.
Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tilanteeseen ja rukoilla mielessäni, että tulet vielä päästämään minut irti.
Kun sitten joskus palaat, voit korjata palkkiosi minulta. Olen varmasti hyvin innokas miellyttämään Sinua jos sillä saan hankittua itseni jälleen vapaaksi. Kun päätät, että olen kärsinyt tarpeeksi, talutat minut taas ketjusta takaisin autollesi, jossa vasta saan takaisin vapauteni, vaatteeni ja ihmisarvoni.
Palaamme kaupunkiin ja eroamme molemmat kokemusta rikkaampana, emmekä enää tapaa.
Sen pituinen se.
Otan toki ehdotuksia vastaan, jos haluat muokata tätä kuviota jotenkin, vaikeuttaa oloani siellä metsässä tai helpottaa sitä?
Peruskuvio on kuitenkin haaveessani tuo, että olen määräämättömän ajan vankinasi alastomana metsässä. Mitä enemmän saat minut pelkäämään vankeuttani, sen ihanamman piinaavampaa se tulisi minulle olemaan.
Tämä haaveeni on todella vanha ja saan polveni veteläksi ajatellessani sitä.
En ole feikki, vaikka moni vastausviesteissään epäili sitä. Ainoa "feikki" tässä on ainoastaan se, että minun täytyisi heinäkuuhun mennessä jotenkin suggeroida itseni niin, että varmasti uskaltaisin toteuttaa tuon pelottavan päiväuneni.
Itsestäni sen verran, että olen siis 36-vuotias terve naisihminen. Ulkomuodoltani olen rintava ja persevä. Kasvoiltani olen kaiketi ihan nätti. Muista taustoistani Sinun ei tarvitse tietää mitään, sillä niillä ei ole merkitystä tämän scenen kannalta.
Odotan mielenkiinnolla vastauksia hulluun haaveeseeni. Valintani tulee olemaan varmasti vaikeaa, mutta onhan se jotenkin tehtävä vaikkapa vain intuitioni avulla.
Oikein mukavaa pääsiäistä!
Susanna.
Minun piti pari kertaa nielaista ja henkäistä syvään, ennen kuin uskalsin painaa jatka -nappia
