Vietin juhannusta ystävien parissa vuokratulla kesämökillä. Otimme reippaasti alkoholia, kuten suomalaiseen hyvään juhannustapaan kuuluu. Meillä oli hauskaa, olimme estottomia, minä ehkä kaikkein estoisin. Muiden mentyä nukkumaan tunsin päihtyneenä itseni rohkeaksi, kiimaiseksi ja seksikkääksi. Tyhjensin nuotion ääressä vielä puolikkaan pullon punaviiniä. Hän oli mielessäni tuona kesäyönä väkevämmin kuin aikoihin.Potkaisin sandaalini jaloistani ja lähdin kiihkostani hengästyneenä kävelemään paljain jaloin öiseen kangasmetsään. Neulaset pistelivät karaistumattomia jalkapohjiani. Muistan kuinka maatalon lapsena minulla oli joka kesä jalkapohjat kuin parkittua nahkaa, eivätkä jotkut neulaset olisi silloin tuntuneet missään. Aina kun polkaisin jonkin kuivan oksan tai männyn kävyn päälle, jalkapohjaani vihlaisi ilkeästi. Alkoholi tietysti puudutti minua sopivasti, joten en antanut pienen epämukavuuden haitata omituista metsäretkeäni. Nautin metsän äänistä ja haistelin sen öistä kotoista tuoksua. Minusta suomalainen metsä ei ole koskaan ollut villi luonto, vaan enemminkin koti johon palata.
Kun olin kävellyt ehkä noin 300 metriä, mäntymetsä alkoi vaihtua rehevämmäksi sekametsäksi. Kuin huumepilvessä riisuin kaikki vaatteeni mytyksi männikön reunaan ja lähdin kulkemaan kohti 100 metrin päässä näkyvää suurta koivua. Viileä yöilma alastomalla ihollani tuntui ihmeelliseltä, ennen kokemattomalta. Kasteiset heinät sivelivät kylmästi sääriäni. Minua ei kuitenkaan palellut, sillä sisälläni paloi.
Kun pääsin tuon suuren hämärässä valkoisena hohtavan koivun luokse, polvistuin sen juureen. Tunsin itseni pieneksi, alastomaksi ja haavoittuvaiseksi. Laitoin käteni selkäni taakse ja suljin silmäni. Kuulin muutaman hyttysen lentelevän ympärilläni ja kohta ne laskeutuivatkin alastomalle vartalolleni. Kasvoille pyrkivät puhaltelin ja ravistelin pois. Tunsin pieniä pistoja olkapäälläni, pakaroillani ja rinnoillani. En välittänyt, vaan tunnustelin noiden pienten lentävien injektioneulojen aiheuttamia tuntemuksia: Ärsyttävää ja epämiellyttävää, mutta ei nyt kivuliasta kuitenkaan.
Avasin silmäni ja kun katsoin itseäni, en pitänyt näkemästäni. Polvillani vatsani ja reiteni pullistuivat entistäkin suuremmiksi ja rintani näyttivät raskaammilta. Voi kun Hän ei inhoaisi minua vaikka olenkin tällainen löllykkä. Nyt olisi myöhäistä yrittää laihduttaakaan.
Toisaalta koin itseni siinä polvillani juuri sellaiseksi kuten olin ajatellut. Valkoiseksi möykyksi naaraan lihaa. Vain ajatus ketjusta kaulassani tuohon koivuun kytkettynä sekä käsiraudoista ranteissani selkäni takana ja tunsin kuinka alapäähäni tulvahti nestettä kastellen jalkovälini hetkessä. En varmaan ollut siinä polvillani kuin pari – kolme minuuttia kun kierähdin kyljelleni aloittaen vimmaisen masturboinnin.
Siinä pistelevällä heinikolla pyörin selälleni, sitten vatsalleni. Muutamassa kymmenessä sekunnissa tunsin kuinka sisäelimeni tuntuivat kääntyvän ympäri, silmissä alkoi säkenöidä ja kouristellen laukesin omille sormilleni. Nälkä ei loppunut vaan jatkoin ja jatkoin, kunnes tunsin uuden kliimaksin lähestyvän. Tällä kertaa tulin loivemmin ja pitemmin, kouristukset ja supistukset olivat miedompia, mutta nyt niistä ei tuntunut tulevan loppua. Lopulta vain läähätin ja vapisin heinikossa alapääni sykkien. Minun teki mieleni itkeä onnesta.Kun viimein sain noustua horjuvin polvin heinikosta, suutelin tuota kaunista puuta kuiskaten: ”Kiitos!”
Jos joku olisi nähnyt minut ja ihmetellyt touhujani, minähän olin vain juhannustaikoja tekemässä.
