Mitkään topit eivät siis nyt tulisi kysymykseen, ei missään tapauksessa. Entäpä hihattomat paitani? Liian paljastavat kaula-aukot niissäkin. Rintaliivit on sitä paitsi pakko laittaa, vaikka kevyimmät mahdolliset, mutta silti.
Jospa kuvittelisin olevani uimaan menossa? Jospa laittaisin bikinit alle ja niiden päälle riittävästi peittävän vaatetuksen. Siinäpä se! Muutenkin saattaisi olla sitten ”pelin” jälkeen miellyttävää mennä uimaan ja puhdistautua ennen kotiin tuloa, olisi sitten uima-asu valmiiksi mukana.
Eli uikkarit ylle ja sitten valkoinen perus T-paita. Jalkaan shortsit, hetkinen! Ei seis, seis! Ei shortseja! Hän vain tuijottaisi reisiäni koko automatkan. Otetaanpa nuo vihreät caprit tuolta. Sääret näkyvät kivasti, ainoa edes hoikahko kohta minussa. Lisäksi vielä nuo mukavat nahkasandaalit ja huomispäivän asusteet ovat valmiit.
Kävin suihkussa ja yritin rauhoittua nukkumaan. Yö oli jo nyt aika kuuma. Menin pelkissä pikkuhousuissa nukkumaan, yleensä minulla on aina pitkä T-paita yöpaitana. Ei liene kuitenkaan ihme, ettei uni meinannut tulla. Yritin olla ajattelematta huomista päivää, mutta se oli vaikeaa. Lopulta riitti kun ajattelin vaikkapa vain torikahvilaa, sekin meinasi saada minut kiihottumaan. Onpas aika originellia kiihottua torikahvilasta! Olin kuitenkin jämerästi päättänyt, että tänään ei Susanna tyydytä itseään ja se päätös piti. Housut pysyivät jalassa, vaikka pari kertaa piti sipaista itseään housujen päältä ikään kuin vahingossa.
Alkoholi teki sitten tehtävänsä ja nukahdin lopulta ehkä puolen yön aikaan levottomaan uneen. Heräilin pari kertaa, mutta taisin olla niin pöllyssä, etten muistanut mikä minua huomenna odotti.
Heräsin aamulla klo 7 kellon soittoon. Ei minulla nyt varsinaisesti mikään kaamea kankkunen ollut, mutta olo oli juuri sillä tavalla hontelo, että kyllä muisti edellisenä iltana alkoholia juoneensa. En minä ollut fantasioissani haaveillut tähän leikkiin krapulassa ryhtyväni. Oloni oli kuitenkin oma vikani ja kärsiköön nyt sitten syntinen lihani paheellisen nautiskeluni seuraukset.
Olin hionnut yöllä aika tavalla. Jo varhainen aamu näytti päivästä tulevan kuuman. Oloni oli yllättävän itsevarma, olisin luullut pelkääväni enemmän ajatellessani tänään olevan SEN päivän. Tänään en meikkaisi ollenkaan, vaikka normaalisti en lähde kaupungille ilman pakkelikerrosta. Meikit eivät kuitenkaan kestäisi siinä leikissä mukana mitä ajattelin tänään kokevani.
Söin hyvin kevyen aamiaisen, sillä ei tuntunut hyvältä ajatukselta syödä vatsaansa täyteen tuloksena kakkahätä heti kun tapaan Hänet. En ollut eilenkään syönyt paljoa, joten ajattelin hyvin selviäväni päivästä ilman isompia WC-tarpeita. Maha ei sitä paitsi pullottanut niin ärsyttävästi kun sinne ei tunkenut puolikasta ruislimppua, kuten minulla aivan liian usein tapana oli.
Aamun tunnit matelivat hitaasti. Olin noussut vuoteesta aivan tarpeettoman varhain. Lueskelin aikaa kuluttaakseni vanhoja viestejämme ja vieläkin Hänen tekstinsä saivat minut aika ajoin värähtämään kiihkosta. En osannut ollenkaan kuvitella Hänen ulkonäköään. Jotenkin arvelin Hänen olevan tumma ja aika isokokoinen mies, ehkä hieman vatsakaskin. Se tosin oli varmaan vain se fantasioitteni mies, eikä Hän, joka oli oikeaa lihaa ja verta.
Polttelin tupakkaa lähes ketjussa. Milloinkahan tästäkin paheeesta pääsisi eroon? No tänään en tosin varmaan enää iltapäivästä pahemmin polttele, että terveellistäkinhän se vain minulle on. Hymähdin itsekseni hassuille ajatuksilleni.
Lopulta kello tuli kymmenen, olin antanut itselleni luvan mennä silloin suihkuun ja valmistautua kaupungille lähtöön. Pesin itseni pikkutarkasti, en halunnut mitään ylimääräisiä tuoksuja itsestäni tänään lähtevän. Deodoranttia, sipaisu Eau de toilettia ja voilá. Olin jo kauan sitten päättänyt tavan laittaa hiukseni tälle päivälle. Pujotin hiukseni tiukalle ponnarille ja sidoin sen vielä tiukaksi nutturaksi. En tosiaankaan halunnut hiusteni roikkuvan valtoimenaan kasvoillani.
Puin vaatteet ylleni ja vilkaisin itseäni peilistä. Sieltä minua katsoi hieman turvoksissa oleva meikitön blondi hiukset niin tiukalla, että silmät melkein kiristyivät vinoon. Ei mahda mitään, pitää nyt kelvata näin. Ei tämä nainen tässä mitenkään korjaamalla tästä parane.Klo 11 kaivoin käsiraudat laatikostaan ja ensimmäisen kerran minua alkoi vähän pelottaa. Otin molemmat avaimet mukaani jotka roikkuivat erillisissä avaimenperissä. Menin autooni ja nakkasin raudat hansikaslokeroon, sinne laitoin myös taloni avaimet ja lompakkoni. Auto oli tulikuuma ja käänsin ilmastoinnin täysille, en koskaan enää hankkisi itselleni ilmastoimatonta autoa.
Käänsin auton pihatieltäni kohti kaupunkia ja vilkaisin kotiani taustapeilistä. Missähän kunnossa olen kun näen kotini taas seuraavan kerran? Minua hieman pelotti oma ajokuntoni, vaikka olin toisaalta absoluuttisen varma, että puhaltaisin nollat poliisin mittariin. Enhän ollut juonut mitään lähes 15 tuntiin. Oloni oli kuitenkin vieläkin aavistuksen heikko.
Kävin ystävieni luona, jossa molemmissa paikoissa minua vastassa olivat hyvin väsyneet ja krapulaiset kasvot. Selitin molemmille heidän tehtävänsä: Heidän tuli avata kuorensa 13.7. klo 12 ellei minusta sitä ennen ollut kuulunut mitään. Painotin, että kyseessä oli minun turvallisuuteni. Molemmat tulivat tietysti uteliaiksi, mutta sanoin heille suoraan, että kyse oli seksistä ja vieläpä täysin tuntemattoman miehen kanssa. Molemmat virnistivät lähes samalla tavalla kuullessaan turvajärjestelyjeni syyn. Painotin myös, ettei kuoria missään muussa tapauksessa saanut avata ja että tulisin hakemaan henkilökohtaisesti kuoret pois kun niitä ei enää tarvittaisi. Molemmat lupasivat pyhästi noudattavansa sääntöjäni ja minä kyllä luotin heihin kuin vain hyviin ystäviin voi luottaa. Lupasin heille raottavani edes pikkuisen salaisuuteni verhoa kunhan kaikki olisi ohi.
Onneksi ystäväni asuivat melko lähekkäin, joten minulla ei ollut vieläkään kiirettä. Ajelin hissukseen torin laidalle ja parkkeerasin auton. Otin lompakon hansikaslokerosta käsirautojen vierestä ja nousin viileästä autosta torin polttavaan kuumuuteen. Torin suuri lämpömittari näytti 27 astetta vaikka oli vasta aamupäivä. Kello oli nyt 11.40 ja minulla oli jano. Vieläkin minua hämmästytti oma rauhallisuuteni. Olin ajatellut väriseväni tässä tilanteessa kuin haavanlehti ja tässä minä nyt olin menossa tapaamispaikkaan Hänen kanssaan kuin olisin menossa tapaamaan vanhaa kaveria.
Maleksin torikahvion tuntumassa ja yritin tiirailla näkisinkö Hänen saapuvan. Minullahan oli se etu, että minä tunnistaisin Hänet ennen kuin Hän pystyisi tunnistamaan minua. Kello oli jo pari minuuttia yli kahdentoista, enkä vieläkään ollut nähnyt kenenkään mustapaitaisen miehen saapuvan. Oliko Hän myöhässä?
Tori oli täynnä kesäpäivästä nauttivia ihmisiä jäätelötötteröineen, iloiset helteen punoittamat lapset juoksentelivat shortseissaan. Torikauppiaat nauttivat vuoden parhaista myyntipäivistään. Minulle tori oli kuitenkin tyhjä siihen saakka kunnes tapaisin Hänet.
Ajattelin mennä kahvioon ja tilata jotakin juotavaa, minulla oli vieläkin normaali krapulajano ja tunsin jo nyt kuinka deodoranttinikin taitaa pettää. Astelin täysien pöytien lomitse kahvioon ja juuri kun olin menossa tiskille tilaamaan, kulman takaa tuli esille varjoisa pöytä, joka ei ollut näkynyt äskeiseen lymypaikkaani. Juuri sillä samalla sekunnilla kun huomasin Hänet, hän katsoi suoraan silmiini.
