Tumppasin viimeisen savukkeen liioitellun huolellisesti. En kai halua metsäpaloa, jos aikeeni on viettää loppupäivä tässä samaisessa metsässä, tai siinä mitä siitä on jäljellä. Huokaisin syvään ja palasin autolleni. Avasin matkustajan puoleisen oven ja mitään sanomatta käännyin siinä auton vierellä selin Häneen ja tein päätökseni alkaa riisua. Minusta tuntui samalta, kuinka lapsena teki mieli hypätä uimaan, mutta vesi oli niin kylmää, ettei olisi millään uskaltanut tehdä ensimmäistä kastautumista. Oli kuitenkin pakko sietää kylmän veden ensi kirpaisu, että pääsi nauttimaan vesileikeistä.
Kun olin aikeissa riisua paitaani, Hän huudahti, –Hetkinen!
Mitä? Aikooko Hän perua? Tämähän oli odottamaton käänne! Vilkaisin Häntä olkapääni yli ja Hän jatkaa viaton ilme kasvoillaan, –Missä ne sinun käsirautasi ovat? Muistithan ottaa ne mukaasi?
Kiroan hiljaa mielessäni ja vastaan, –Hanskalokerossa ja siellä on kahdet avaimet vieressä. Älä vaan hukkaa avaimia!
Aloin laiskasti heittää paitaani pois ja riisuttuani heitän sen autoni takapenkille. Seuraavaksi kumarrun ja riisun hitaasti sandaalini, Hän tuijottaa taatusti nyt persettäni pyllistellessäni siinä Hänen edessään. Kengät lentävät takapenkin jalkatilaan ja seison pölyisellä metsätiellä avojaloin. Seuraavaksi riisun yltäni housuni, joka edellyttää muutaman nauhan avaamista lahkeista ja vyötäröltäni, enkä siinäkään kiiruhda. Lopulta kuitenkin capritkin ovat autoni takapenkillä mytyssä.
Nyt sitten alkaisi se kova paikka ja Hän tietää sen. Ylläni on enää bikinit ja alan riisua bikinien yläosaa. Tunnen kuinka kainaloni valuvat hikeä kuumuudesta ja jännityksestäni. Avaan bikinien nauhat ja ne putoavat käsiini itsestään. Bikinien yläosa yhä toisessa kädessäni alan riisua viimeistä vaatekappaletta yltäni. Pujotan jalkani vuorotellen pois pienten housujeni lahkeista ja heitän bikinien molemmat osat kerralla autoni takapenkille.
Lasken katseeni maahan ja jään kädet ristissä alavatsani päällä odottamaan Hänen toimiaan. En ollut kuullut Hänen ottaneen mitään hansikaslokerosta, mutta kun kuulin ne muutamat askeleet Hänen saapuessa taakseni, kuulin samalla pientä pahaenteistä kilinää jonka tunnistin omiksi käsiraudoikseni.
Hän tuli taakseni ja siveli molemmin käsin hellän napakasti alastomia hartioitani, tunsin myös kuinka kylmä teräs hipaisi olkavarttani. Hän liu’utti molempia käsiään minun käsivarsiani pitkin alas ja alkoi taivuttaa niitä kyynärvarsistani selkäni taakse. Olisin vieläkin voinut riuhtaista itseni vapaaksi ja lopettaa leikin siihen, mutta olin kuin halvaantunut. Käsivarteni roikkuivat kuin lihaksettomat rätit sivuillani ja Hän taivutti ne hellästi, mutta päättäväisesti selkäni taakse.
Tunsin kuinka Hän asetti kylmän teräksen vasten oikeata rannettani ja samalla jo kuulin ilkeän narahduksen ja tunsin puristuksen ranteeni ympärillä. Ennen kuin ehdin oikein edes tajuta joutuvani nyt lopullisesti satimeen, tunsin kuinka vasemmankin ranteeni ympärille alkoivat pureutua kylmät leuat ja toinen narahdus. Ranteeni olivat lukittu selkäni taakse. Kuulin Hänen poistuvan hetkeksi luotani, en uskaltanut kääntyä katsomaan, vaan seisoin edelleen paikallani kuin patsas. Tunnustelin vaivihkaa ranteissani olevia käsirautoja, Hän oli laittanut ne aika napakasti kiinni, mutta pystyin kuitenkin vähän pyörittelemään niitä ranteitteni ympärillä.
Nyt takaani kuului huomattavasti kovempaa teräksen kilinää ja tiesin Hänen kaivaneen reppunsa sisältöä esille. Odotin nöyränä, minä olin nyt jo joka tapauksessa ansassa, eikä paluuta enää ollut. Hän tuli taas taakseni ja pyöräytti kaulani ympärille raskaan tuntuisen ketjun, säpsähdin sen kylmää kosketusta hikisellä ihollani. Kuulin kuinka lukko naksahti kiinni niskani takana.
Kuulin Hänen hengityksensä takanani, enkä uskaltanut liikahtaakaan. Tunsin hellän suudelman oikealla olkapäälläni ja sitten Hän kuiskasi matalalla ja ystävällisellä äänellä, –Tästä se lähtee, Susanna!
Hän kiersi etupuolelleni liu’uttaen samalla myös kaulastani roikkuvan ketjun vapaan osan ja lukon etupuolelleni missä se kopsahti kaulani alaosaa vasten. Tunsin lukon painosta, ettei kyseessä ollut kaiketi mikään aivan pikkuinen riippulukko. Hän oli kiertänyt ketjun vapaan pään kämmenensä ympäri pari kierrosta. Ketjua oli vapaana aika paljon, ehkäpä kolmisen metriä ja se roikkui löysänä välillämme. Ketju oli varsin järeää, yksi lenkki oli pituudeltaan pari-kolme senttiä ja lenkki oli reilun sentin leveä. Itse materiaali oli paksua himmeästi hohtavaa metallia, ihan normaalia rautaa kai.
En tohtinut katsoa Häntä kasvoihin, vaan tuijottelin edelleen eteeni maahan. Tunsin leppeän kesätuulen sivelevän lämpimästi, mutta vilvoittaen alastonta vartaloani. Nyt Hän taatusti katseli minua arvostelevin silmin, tunsin oloni mahdollisimman epämukavaksi.
Tämä oli aivan älytöntä! Minä seisoin siinä ilkosen alastomana täysin vieraan ihmisen edessä kädet selän taakse kahlittuina, ja minä ryhdyin tähän alun perin vapaaehtoisesti! Halusin kuumeisesti lähteä kotiin, mutta tiesin sen olevan nyt myöhäistä. Ryhdyin leikkiin ja minun oli nyt siedettävä seuraukset. Purin alahuultani ja hoin itselleni, että tämä nyt on vain siedettävä, kyllä tämä joskus loppuu.Kun kohotin katsettani hieman, näin Hänen vyöllään roikkuvan pitkän ja ohuen esineen. Tajusin heti sen olevan piiskan! Se oli kuin ratsupiiska, mutta ohuempi ja pitempi. Siinä oli muovi- tai nahkapinta ja punottu kädensija. Se oli kuin auton antenni, jossa oli kädensija.
Olinhan minä haaveillut kaikenlaisesta ja olinhan nimenomaan sanonut, että en kiellä sitäkään, jos Hän ihan aktiivisesti tuottaa kipua minulle. Jotenkin se ei vain ollut fantasioissani päällimmäisenä, enkä ollut ajatellut asiaa enemmälti. Nyt kun näin tuon piiskan tiesin, että Hän tulee taatusti käyttämään sitä minuun jossakin vaiheessa. Hän keksii siihen tekosyyn, vaikken antaisi mitään aihetta.
Minulla ei ollut aavistustakaan, miltä tuollainen piiska tuntui. Tajusin kuitenkin heti tilanteen epämukavuuden kannaltani: Minä seison siinä alastomana ja puolustuskyvyttömänä ilman mitään turvasanoja edessäni potentiaalinen sadisti julman näköinen piiska vyöllään. Miksi minä hullu en ollut kuitenkin vaatinut jotakin turvasanaa itselleni? Arvasin siitä keskustelun olevan nyt myöhäistä, sillä Hän oli nimenomaan ollut todella ilahtunut siitä, kun olin keväisissä viesteissäni pöyhkeästi todennut, etten minä tarvitse turvasanaa, kunhan ehdoista vain pidetään kiinni.
Hän huomasi minun katseen piiskallaan. Hän kohotti sitä ja alkoi luennoida, –Ai huomasit tämän? Tämä on aika näppärä ja kevyt väline. En käytä tätä Sinuun mielelläni, sillä tämä sattuu aivan helvetisti. Toisaalta tämä on siitä kiva, että jos joudun ojentamaan tällä sinua, luulisin yhdestä kolmeen iskua riittävän, eikä minun tarvitse heilua hulluna niin kuin jonkun leikkipiiskan kanssa pitäisi tehdä saadakseni sinut ymmärtämään käskyjä. Sinä varmaan tässä vielä opit kunnioittamaan tätä, etkä itsekään halua, että käyttäisin tätä sinuun.
Puhuessaan Hän ei katsonut kasvoihini, vaan silmäili analyyttisesti kiihtyneen hengitykseni tahtiin kohoilevia rintojani. Hän kohotti kätensä, nipisti oikeaa nänniäni ja sitten vähän läpsäytti sitä sormenpäillään. Hätkähdin Hänen kosketustaan ja ”reviirilleni” tunkeutumista. Hän totesi hiljaa, –Näistä tisseistäsi saattaa tulla sinulle vielä tuolla metsässä ongelmia, mutta sillehän ei nyt enää voi mitään.
En ymmärtänyt mitä Hän sillä tarkoitti. Siis tiesinhän minä, että rintani olivat turhan suuret ja raskaat. Olin jo monta kertaa haaveillut leikkauttavani niitä pienemmiksi. En vain koskaan ollut saanut aikaiseksi tehdä asian hyväksi mitään. Turha Hänen on toisaalta arvostella rintojani, minkä minä niille mahdan ja mitä koko asia sitä paitsi Hänelle oikein edes kuuluu?
Minä nyt vain olin siinä Hänen edessään valkoisena, pehmeänä ja alastomana. Olin oikeastaan olettanut tilanteen vieläkin epämukavammaksi kuin se nyt oli alastomuuteni kannalta. Minua kuitenkin pelottivat tulevat tapahtumat siinä määrin, että en osannut niin paljon murehtia äsken riisumiani vaatteita. Tunsin kyllä todella fyysisesti olevani Hänen edessään alasti. Kädet olivat selän takana, mutta pidin reidet tiukasti yhdessä, rinnoilleni en mahtanut tietenkään mitään. Ne olivat esittelyssä Hänen häpeämättömästi tarkasteltavissa. Mielessäni kävi myös, että olisihan tuota voinut vaikka häpykarvoitusta siistiä ennen tähän tilanteeseen joutumista, en tosin ole onneksi karvoitukseltani mitenkään runsas, mutta nyt olin Hänen edessään kuitenkin áu naturel
Sisäinen närkästykseni keskeytyi yllättäen kun Hän kiskaisi tylysti riimusta nykäisten minut mukaansa.
–Lähdetäänhän jo! Minulla on vielä asioita tänään hoidettavana ja sinusta pitää nyt aluksi päästä eroon.
