Osa 2 Toden loppu

Tekstini rajuus pudotti taas osan pois. Jotkut sanoivat viisaasti suoraan, etteivät he voisi olla niin julmia, että voisivat jättää minut yksinäni alastomana kahlittuna metsään. Toiset taas asettivat jo tässä vaiheessa sellaisia ennakkoehtoja, joilla he haluaisivat pehmentää kokemustani. He olivat ehdottomasti sitä mieltä, että haaveeni on liian vaarallinen ja julma sellaisenaan. Kaikille heille ilmoitin taas kohteliaasti, etten katso heitä sopivaksi toteuttamaan fantasiaani kanssani.

Tässä vaiheessa minulla oli 15 ehdokasta, joiden kanssa halusin jatkaa ajatusten vaihtoa ja selvityksiä haaveidemme yhteen sopivuudesta. Vähitellen joukko supistui kun yksi kerrallaan putosi mahdollisimman ystävällisellä viestilläni pois. Yritin tehdä karsintaa mahdollisimman ripeästi, sillä ymmärsin kyllä näiden mukavien miesten käyttävän aikaansa ja vaivaansa keskusteluun kanssani. Koetin pitää mielessäni, että jokaisen viestin takana on ihminen joiden aikaa en halua tarpeettomasti haaskata tai pitää yllä tarpeetonta toivetta päästä kanssani toteuttamaan itseään.

Tuo aika kirjoitteluineen ja fantasiointeineen alkoi käydä jo työstä, mutta mitä paremmin pääsin kontaktiin noiden valitsemieni ”finalistien” kesken ja tutustuin heihin, sen nautinnollisempaa oli vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Juuri kun olin onnistunut karsimaan potentiaaliset vangitsijani kolmeen, sain postia mieheltä, jonka kirjoittamat ajatukset vetivät minulta kertakaikkisesti jalat alta.

Hänen pitkän viestinsä ajatukset olivat kuin omat päiväuneni kymmenen potenssiin korotettuna. Hän oli ymmärtänyt haaveeni kertomattoman osan, lukenut rivien välistä juuri ne seikat, joista päiväuneni pohjimmiltaan koostui. Jatkoin kirjoittelua vielä parin henkilön kanssa, vaikka valintani alkoi olla selvä. Tarkoitukseni ei ollut leikitellä kenenkään tunteilla, vaan jätin ”kakkosen” ja ”kolmosen” vielä varasijoille siltä varalta, että parhaana pitämäni mies osoittautuisi kuitenkin liian vaaralliseksi ihmiseksi tavata tällaisissa merkeissä.

Ymmärsin hyvin kuinka vaarallisilla asioilla leikin. Tuo mies oli erittäin taitava kirjoittaja, hän luki vastausviesteistäni minua suorastaan pelottavan hyvin ja osasi manipuloida minua juuri oikealla tavalla koskettamalla sanoillaan mieleni kohtiin, jonne ei koskaan ollut päivä paistanut.

Hän toi ajatuksiaan minua kohtaan esille sellaisella taidolla ja intensiteetillä, että jouduin jo tässä vaiheessa pohtimaan omaa mielenterveyttäni, olinko hullu kun olisin suostumassa kaikkeen siihen mistä tuo uskomaton mies kirjoitti. Hän koetteli jo nyt rajojani, vaikka vasta keskustelimme tuosta mahdollisesta julmasta pelistämme. Hän teki selväksi, ettei hänellä ollut juurikaan estoja pitää minua vankinaan vaikkapa päiväkaupalla. Hän teki selväksi, että vapauteni hinta tulisi olemaan kova. Toisaalta hän oli koko ajan minua kohtaan erinomaisen kohtelias ja antoi itsestään sivistyneen ja älykkään kuvan.

Hän sai minut jo pelkillä kirjoituksillaan pelkäämään itseään. En voinut kuitenkaan itselleni mitään, vaan luin Hänen ajatuksiaan uudelleen ja uudelleen. Aina Hänen pitkien kirjeittensä jälkeen nousin tuolistani reidet täristen, suloinen pelosta johtuva kiima vatsan pohjaani kouristaen. Noina viikkoina, mitkä Hänen kanssaan kirjoittelin, minun oli mahdotonta yrittääkään kieltää itseäni masturbaatiosta. Susanna kävi nyt kuumana!

En osaa kuvata kyllin taitavasti hänen ihmeellisiä kirjoituksiaan. Mieleni tekisi niin kovasti lainata Hänen tekstejään tähän, mutta minulla ei ole siihen lupaa ja kunnioitan tuon miehen oikeutta päättää sen, kuka Hänen tekstejään lukee.

Muutamassa viikossa tulin vakuuttuneeksi siitä, kuka on tuo valittu. Se tulisi olemaan Hän! Mies joka sai minut pelkillä ajatuksillaan värisemään kiihkosta. Mies joka oli hillitty gentleman, mutta joka sai minut ymmärtämään Hänen kykenevän vangitsemaan minut ja antamaan minulle kokemuksen, jota tuskin tulisin koskaan unohtamaan.

Sydämeni oli pakahtua mielipahastani, kun aloin antamaan huonoja uutisia viimeisille mukana olleille miehille. Heidän viestinsä olivat olleet myös kertakaikkisen ihania ja hekin olivat ymmärtäneet erinomaisesti minun haaveeni ja olisivat olleet varmasti myös hyviä henkilöitä toteuttamaan kanssani fantasioitamme. Nyt vain kävi niin, että oli pakko valita yksi. Saattaa tietysti olla, että kilpa ratkesi pelkästään kirjoitustaidollakin, mutta kun jostakin minun oli päätelmäni tehtävä, näin vain kävi.

Olin valmiina aloittamaan tämän valittuni kanssa tulevan kesän tapahtumien suunnittelua. Olin suorastaan läkähtyä kiimastani tajutessani, että nyt olin aikeissa toteuttaa tuon älyttömän henkisen benji-hyppyni. Arpa oli heitetty ja kello ja kalenteri alkoivat kulkunsa vääjäämättömästi sitä kesäistä päivää, jolloin tulen luopumaan vapaaehtoisesti kaikista oikeuksistani mieleeni ja ruumiiseeni.

Hän kertoi, ettei Hänellä ollut omaa autoa ja kuinka olisi kieltämättä hieman hankalaa Hänelle etsiä sopiva vangitsemispaikka minulle, mutta Hän kuitenkin järjestäisi asian jotenkin. Minä puolestani lupasin järjestää tapahtumaan käsiraudat. Minä nimittäin olin jo vuosia omistanut aivan oikeat käsiraudat, jotka sain tuliaisiksi eräältä ammoin vaikuttaneelta miesystävältäni. Hän toi ne tuliaisina Lähi-idästä, jossa hän toimi jonkinlaisena sotapoliisina tai jotakin sinne päin.

Raudat olivat aivan oikeat ja vahvat kahleet, eivät mitkään seksikauppojen lelut. Tuolloisella miehelläni oli varmaan rautojen kanssa taka-ajatuksia, mutta erosimme aika pian hänen paluunsa jälkeen ja käsiraudat jäivät lojumaan laatikkooni. Olin kyllä usein hypistellyt niitä ja haaveillut niistä, mutta yksinään ne olivat vain raudat, en saanut niistä yksinään minkäänlaisia kicksejä.

Sitten se tapahtui! BANG! 30.5.2005 iltapäivällä jouduin sinänsä mitättömään kotitapaturmaan. Vammauduin aika vaikeasti joskaan en hengenvaarallisesti. Halvautuminen oli kuitenkin lähellä ja täydellinen toipumiseni on muutaman vuoden prosessi. Aivan entiselleni en ehkä koskaan tule.

Tulevaisuuden haaveeni, urasuunnitelmani ja tämän fantasiani toteutus murskaantuivat silmänräpäyksessä.

Tästä eteen päin tapahtumia ei koskaan tapahtunut. Minulla on ollut nyt aikaa haaveilla ja miettiä millaista kokemusta ilman jäin. Olen niin monet kerrat miettinyt kuvioita ja tapahtumia, joita ei sitten koskaan tapahtunut. Päätin sitten koota ajatukseni yhdeksi tarinaksi, ehkäpä kaikki olisi todellisempaa kun ajatuksistani on olemassa kirjoitettu dokumentti.