Osa 11 Jättö

Tämä mies oli kieltämättä aika yllätyksellinen. Nyt Hän tuntui olevan ihan vilpittömästi ystävällinen minulle, joka tietenkin tuntui jotenkin absurdilta, sillä olinhan edelleen riimu kaulassa ja kädet käsiraudoilla selän takana. Olin likainen, hikinen ja yltä päältä naarmuilla. Pysähdyttyämme paarmat ja hyttysetkin taisivat löytää minut. Silti minusta tuntui ihanalta kuulla Hänen puhuvan minulle ystävällisesti.

Katsoin Häntä kieltämättä varmaan anovasti ja sanoin Hänelle –Otitko minun tupakat mukaan? Jos olet niin kiltti…

Hän kaivoi taskustaan tupakka-askini, otti sieltä yhden Pall Mallin sytyttäen sen ja ojensi sen sitten minulle suuhun.

Imeskelin tupakkaa innokkaasti ja aloin levätessäni katsella ympäristöä. Olimme pienessä notkelmassa jossa yksi sivu oli matalan kallioseinän reunustama, keskellä kasvoi muutama suurehko koivu alustan kasvaessa jonkinlaista suoheinää. Tulosuunnassamme oli pieni kaistale äsken läpi kulkemaamme männikköä, mutta muuten metsä näköjään muuttuu juuri tällä paikalla sankaksi kuusikoksi. Paikka oli pieni kattilanpohja muuttuvan metsäalueen rajalla.

Ohitse kiitävän hetken ajan pohdin jopa karkaamisen mahdollisuutta, sillä Hän katseli ympäristöä muutaman metrin päässä minusta ja venytteli hartioitaan omiin ajatuksiinsa uppoutuneena. Ketjuni pää roikkui maassa vapaana. Tulin tosin nopeasti järkiini, sillä enhän pystyisi juoksemaan Häntä karkuun vaikka olisin täysissä maastovarusteissa, ja minulla olisi puolen kilometrin etumatka. Miten se sitten muka onnistuisi alastomana ja paljain jaloin paksu riimu kaulassa ja kädet selän takana raudoissa. Älytön ajatuskin!

Imin tupakkaa liiankin innokkaasti ja se putosi puolet poltettuani sählätessäni suustani maahan. Odotin Hänen auttavan tupakkaa takaisin suuhuni, mutta Hän kumartui ottamaan maahan laskemansa ketjun pään takaisin käteensä polkaisten samalla pudottamani savukkeen sammuksiin.

Parin metrin päästä minusta oli aukion suurin koivu ja Hän käveli ketju kädessään sen luo. Ketju ylsi sinne juuri ja juuri nousten minun ja koivun välillä ilmaan. Hän kaivoi taskustaan riippulukon, kiersi ketjun koivun ympäri ja lukitsi riimuni toisen pään tuon kauniin puun ympärille. Vaikka kaikki tämä oli tietysti odotettua, katsoin silti Häntä epäuskoisin silmin. Hän tuli luokseni ja silitti hiuksiani.

–Nyt on Susanna aika lunastaa lupauksensa ja kokea haaveensa, Hän sanoi hiljaa ja ystävällisesti ja suuteli minua kuivin huulin. Minä olin valmis vaikka vikisemään Hänen vuokseen Hänen määrätietoisuuttaan ihaillen, suorastaan roikuin ensisuudelmamme ajan Hänen huulillaan. Halusin imeä Hänen huuliltaan tuota varmuutta itseeni.

Olin polvillani maassa ja näin Hänen nousevan luotani seisomaan, minä varmaan jäin vieläkin huulet törrölläni Häntä kohden kurottautumaan. Ymmärsin Hänen aikovan lähteä kuten kaikki ne kuukaudet olimme suunnitelleet. En halunnut sitä todellakaan! Minä halusin Hänen jäävän! Tiesin jo etukäteen fantasioidessani näin käyvän; Adrenaliini alkaa tulvia vereeni ja se saa minut tekemään epätoivoisia tekoja. Yritin houkutella Häntä unohtamaan leikkimme. Miksi minulla ei ole ”turvasanaa”, minä haluaisin nyt lopettaa, en uskalla enää jatkaa!

Tuijotin Häneen epäuskoisena. Muistin kyllä kaiken taannoin kirjoittamani ja tiesin, että kielsin silloin uskomasta itseeni ensinkään tällaisessa tilanteessa. En silti voinut uskoa, että nyt minut tosiaan oltaisiin jättämässä tällaiseen pinteeseen.

–Laske minut irti! Sinä olet upea ja ihana mies, ja annan Sinulle ihan minkälaista seksiä sinä vain ikinä haluat! En estele, saat naida kanssani kuten haluat, mutta unohdetaan tämä älytön leikki, johan tässä oli minulle aika tavalla. Nuo suo-ojat ja kaikki…Lopetetaan! Ihan totta!

Hän katsoi minua surumielisesti hymyillen ja vastasi, –Muistatko, kuinka nimenomaan varoitit minua siitä, että hädän hetkellä osaat olla seireeni ja yrität naisellisilla keinoillasi selvitä tilanteestasi ja sovimme, että ne eivät tule toimimaan. No, ne eivät tule toimimaan! Kyllä sinä vähän sääliksikin käyt, mutta katsotaan nyt miten osaat itsesi siitä vapaaksi saada, sillä vapaa et tule ihan heti olemaan. Ala totutella ajatukseen! Sinä olet kova nainen. Et sinä tähän mene rikki.

Hän tarkisti taskunsa ja taakseen katsomatta lähti nousemaan äsken kulkemaamme rinnettä pitkin pois luotani. Katsoin epäuskoisena Hänen poistuvaa selkäänsä, kunnes Hän yllättäen kääntyi takaisin. Rinnassani sykähti pieni toive siitä, että ehkäpä Hän kuitenkin totesi tämän olevan hieman liian julmaa.

Hän palasi luokseni vain sanoakseen, –Tuli vielä tuosta seksistä muuten mieleeni, että aika älytöntä tarjota minulle ihan minkälaista seksiä vain ikinä haluaisin vaihtokauppana vapaudestasi. Enköhän minä voi nussia alastonta riimussa olevaa lehmää ihan millä tavalla tahansa haluan, joten pitäisi sinulla parempaa vaihdettavaa minulle olla mieli sinun siitä irti päästä. En minä halua naida tuollaista likaista hiehoa! Siinähän olet, nauti nyt hullu siitä kun siihen halusit!”

–Miltä muuten tuntuu olla siinä riimun jatkona tosiaan kuin nauta? Luuletko, että sukulaiset tai ystäväsi olisivat ylpeitä sinusta kun olet siinä mättäällä pillu paljaana kädet selän takana ja lehmän riimu kaulassa? Pitää ottaa kamera mukaan kun tulen joskus päivien päästä takasin. Siitä saat perhealbumiisi kuvia.

Tämän sanottuaan Hän lähti rivakasti nousemaan rinnettä ja katosi nopeasti puiden välistä kumpareen taa. Minä jäin tyrmistyneenä tuijottamaan paikkaa jossa näin Hänen selkänsä viimeisen kerran. Se perkele ei ollut kiinnostunut minusta vähääkään! Minä edes odotin, että Hän haluaisi naida minua tai jotenkin käyttää minua hyväkseen, mutta se mulkku vain lähti. Saatanan impotentti! Ei halua naida vaikka minä olen tässä vehkeet paljaana!

Olin ehkä sittenkin odottanut, että Hän ei voisi hillitä itseään alaston ja avuton nainen edessään ja olisi halunnut oitis panna minua. Tunsin, kieltämättä typerästi, itseni jotenkin loukatuksi ja torjutuksi. Naisena olisin odottanut, että minua käytettäisiin hyväksi välittömästi kun olen tällaisessa tilassa. Jotenkin en tuntenut itseäni naiseksi. Kuinka kukaan voisikaan kohdella naisena pitämäänsä ihmistä tällä tavalla? Minä olin varmaan kauhean näköinen, hikinen, likainen ja yltä päältä verestävillä naarmuilla. En varmaan ollut kovinkaan haluttavan näköinen.

Jos toisaalta en ole haluttava, mitä ihmettä minulla voisi sitten olla mitä tuo omituinen mies minulta haluaisi? Jos minulla ei ole mitään mitä Hän haluaisi, mitä minä voisin ”kaupata” Hänelle vapauteni vastineeksi? Hän sanoi minua hulluksi, joka kerjäsi tätä, no niinhän minä tietysti olin. Ei kai Hän pitänyt minua liian hulluna, ei kai tämä leikki karkaa jo alkuunsa käsistä?

Minusta tuntui, että minulla olisi hyvin aikaa pohtia sitä tässä notkelmassa aikaa viettäessäni.