Osa 13 Yksinäisyys

Olo olisi oikeastaan ollut aika rauhallinenkin, mutta aina kun katseeni osui siihen kirottuun riimuun, joka kytki minut tuohon puuhun, tunsin itseni niin onnettoman nöyryytetyksi. Vihasin jo nyt tuota helvetillistä riimua joka piti minut kiinni tuossa puussa. Ympärilläni ei ollut häkkiä, mutta olin silti ehdottomasti vanki. Minulla oli vapautta juuri sen verran kuin tuo ketju sitä minulle sallisi, siis elinalani oli ympyrä jonka säde oli ehkä vajaat kolme metriä.

Katselin tuota pieneksi käynyttä ”tonttiani”. Koivun ympäristö oli pientä heinää, jonka seasta nousi harvakseltaan mustikan varpuja. Pieni laho kanto ja muutama hento koivun taimi emopuunsa helmassa. Heinikko oli kuivaa ja mustikan varvutkin tuntuivat alistuneen kuuman kesän aiheuttamaan veden puutteeseen.

Paikka oli todellakin aika paahteinen. Onneksi en ole herkästi palavaa ihotyyppiä. Enpä toisaalta kyllä koskaan aikaisemmin ole ollut auringon otossa väkisin ja täysin alastomana. Tajuttuani asian, päätin pyrkiä suojaamaan rintani sekä jalkovälini auringolta. Olen joskus etelän rannalla ottanut aurinkoa turhan niukoissa bikineissä, ja muistin välittömästi miltä tuntui kun onnistuin polttamaan liian vesirajaan vedettyjen bikineiden reunan vierestä nivuseni ja häpykukkulan yläosan. Jos minä tällä hullulla leikillä onnistun polttamaan itseni, parempi että poltan selkäni ja ilmeisesti myös pakarani. Ei minun persauksenikaan ole juuri päivän valoa tässä mitassa ennen nähnyt.

Tarkkailin aurinkoa ja totesin, että ehkä tunnin kuluttua osa pienestä, seinättömästä, ympyrän muotoisesta vankilastani saisi varjoa viereisestä metsästä, kun aurinko laskisi alemmas ja kääntyisi lounaaseen.

Vaikka kuinka yritin siirtää ajatukseni pois alapäässäni huutavasta kosketuksen kaipuusta, en mahtanut mitään sille tosiasialle, että suorastaan tunsin kuinka naiselliset alapään elimeni olivat kipeästi turvoksissa. Olen kuullut miesten valittavan joskus sitä, kuinka tyydyttämätön himo saa aikaan ”kivesten pakotuksen”, mutta riittävä määrä tyydyttämätöntä kiimaa voi saada myös naiselle, ainakin minulle, samanlaisen suorastaan kivulloisen tarpeen alapäähän. Tuo tunne on tosiaan eräänlainen jomottava ja sykkivä turvotus sukuelimissä ja valtaisa painon tunne alavatsalla. Tuo kiusallinen olotila olisi helposti laukaistavissa vaikka masturboimalla, mutta nyt minulla ei ollut tuota mahdollisuutta.

Mitä enemmän yritin unohtaa tarpeeni, sitä enemmän tulin tietoiseksi alavatsan jomotuksestani. En varmaan koskaan ole ollut niin tietoinen siitä, että minulla on sukuelimet. Vaikka en voinut koskea itseeni, tunsin kuinka olin turvoksissa ja märkä. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta minusta tuntui siltä, kuinka pystyin tuntemaan alavatsaltani jokaisen elimeni. Tunsin selvästi, kuinka kohtu kouristi kiimastani, tunsin kuinka häpyhuulet ja klitorikseni sykki pulssini tahdissa. En ollut koskaan kokenut mitään tällaista kokonaisvaltaista kiihotusta, joka peitti alleen kaikki muut ajatukset. Minä vain purin hammasta ja haaveilin tuon julman miehen paluusta ja helpottavasta orgasmista, joka vapauttaisi ruumiini tästä paineesta.

Yritin ottaa niin mukavan asennon kuin suinkin, polvistuin minua vankinaan pitävän koivun juureen, nojasin pääni siihen ja suljin silmäni. Minun on nyt vain yritettävä saada aikani kulumaan. Olisinpa saanut vaikka huovan jonka päälle olisin voinut käydä makuulle.

Ajantajuni alkoi hämärtyä, tunsin kuinka aurinko ei enää porottanut niin kuumasti. Minun oli kuitenkin mahdotonta arvioida, kauanko nojasin koivuuni horteisena. Alapää tuntui jo kuivuneen, vain tylppä jomotus oli edelleen jäljellä. Lisäksi alapäähäni oli tullut uusi epämiellyttävä tunne:

- Ei helvetti! Minulla oli kusihätä! Ei ilmeisesti ollut hyvä ajatus juoda niitä oluita kaupungilla. Sen lisäksi, että rakko tuntui halkeavan, suuni tuntui kuivalta kuin beduiinin tossu. Minulla taisi olla pieni krapula niistä oluista.

Vaikka ajatus tuntui vastenmieliseltä ilman WC:tä ja paperia, minun oli nyt kyllä pakko päästä pissille. Katselin ”tonttiani” valiten takimmaisen ja varjoisimman nurkan, josta tekisin vessani. Peruutin sinne pienen kuusen juurelle niin pitkälle kuin kaulakahleeni antoi myöten ja tyhjensin rakkoni. Vaikka tuo toimenpide helpotti oloani melkoisesti, ei minulla sen jälkeen ollut ainakaan puhtaampi olo. Vaikka kuinka pohdin ongelmaa, en keksinyt mitään keinoa pyyhkiä alapäätäni. Oli todella epämiellyttävä olo kun en voinut puhdistaa itseäni mitenkään.

En voinut kuin taapertaa takaisin piinakoivuni juureen ja yrittää unohtaa koko alapääni kaikkine ongelmineen. Polvistuin takaisin siihen samaan painanteeseen, jossa olin nuokkunut jo ties kuinka kauan. Olin jo oppinut liikkumaan yrittämättäkään vaistomaisesti käyttää käsiäni. Joka kerran kun epähuomiossani nykäisen jompaakumpaa kättäni, käsiraudat puraisivat todella kipeästi ranteestani. Olin tosin huomaavinani, että ilmeisesti ranteeni ja kämmeneni alkoivat jo olla hieman turrat, eikä raudat enää painaneet niin kipeästi kuin alussa.

Jos minulla ei tähänkään saakka ole ollut järin mukavaa, nyt tuskaani alkoi lisätä yhä lisääntyvä jano. Olin mielessäni raivoissani sille ääliölle, kun Hän ei jättänyt minulle vaikkapa vesipulloa saataville. Eihän koiraakaan saa jättää tällä tavalla auringon paisteeseen ilman juotavaa kuten minut oli tänne hylätty. Katselin kaihoten puitten välistä pilkottavaa lampea. Olisin ollut valmis tekemään mitä vain jos pääsisin sen rantaan juomaan ja huuhtomaan likaista ja kirvelevää vartaloani. Päässäni pyöri edelleen: ”Eihän koiraakaan saa jättää näin…”

Aloin tajuta; Minua kohdellaan pahemmin kuin koiraa! Muut ihmiset viettävät leppoisaa ja upeaa kesäistä päivää kuka mitenkin nautiskelen minun viruessa täällä alastomana, likaisena ja hylättynä. Tätähän minä olin sairaissa kuvitelmissani haaveillut, olin nähnyt valtavasti vaivaa toteuttaakseni tämän. Nyt minä olin sitten oikeasti kokemassa tätä fantasiaani ja tämä oli hirveää. Kaikki se järjestely tähän järjettömään leikkiin, vaikka jo valmistellessani tiesin, että minä tulen kärsimään ja paljon. Ajatus siitä julmuudesta, jota nyt joudun kokemaan omasta tyhmyydestäni johtuen, sai minut lähes itkemään. Alastomuus, epämukavuus ja yksinäisyys alkoivat vaikuttaa, ja ajatukseni olivat muuttumassa lohduttomiksi.

Ajattelin hulluuttani ja sitä, kuinka vapaat kädet olin antanutkaan tuolle tuntemattomalle, mahdollisesti hullulle miehelle. Olen koko ajan ajatellut olevani vanki muutaman tunnin, mutta tosiasiahan on, että halutessaan Hän voi pitää minut kahleissa jopa neljä vuorokautta ilman ongelmia! Siis ilman ongelmia Hänelle, minusta alkoi tuntua, etten ehkä kestäisi tällaista piinaa niin kauan. Oli älytön ajatuskin, että voisin olla täällä metsässä vuorokausia.

Nieleskelin kuivaa kurkkuani. Oi Luoja kuinka minä haluan vettä! Janon tunne alkoi peittää muita epämukavia tuntemuksia alleen. Muutama hyttynenkin oli jo ilmaantunut paikalle. Tuntui selvästi, kuinka auringon painuessa matalammalle ilma ympärilläni alkoi viiletä. Miksi Hän ei jo palaa? Minä tahdon juomista, vaatteet ylleni, vapauteni ja palata kotiin!

Jatkoin nuokkumistani. Hyttyset alkoivat olla alastomasta ihostani yhä kiinnostuneempia. Jaksoin vielä hätistellä niitä pois ja käännyin selin koivuani vasten, jolloin pystyin hankaamaan kipeimmin pistäviä pois. Opin kuitenkin jälleen uuden seikan haitoista joita selän taakse kahlitut kädet aiheuttivat. Selästä ja jaloista pystyin hyttyset vielä jotenkin pois ravistelemaan, kasvojakin pystyin puhaltelemaan, mutta etupuoleni oli täysin suojaton, enkä voinut tehdä oikeastaan mitään hyttysille, jotka laskeutuivat vatsalleni ja rinnoilleni.

Muutama hyttynen ei olisi haitannut, sillä en ole ennenkään ollut mikään yliherkkä reagoimaan hyönteisiin, mutta noita kirottuja eläimiä alkoi tulla yhä enemmän ja enemmän. Varsinkin rintojen alueella iho on sen verran herkkä, että kun verta imeviä neuloja alkoi olla siellä kaksi- tai kolmekymmentä, minun oli pakko nousta ja alkaa hangata etumustani puuta vasten. Tästä puolestaan seurasi se, että pystyyn noustuani pakarani ja jalkani tulivat paremmin esille hyttysten syödä. Niinpä kohta minulla olikin aikamoinen jumppa käynnissä, kun välillä istahdin alas suojatakseni alaruumistani jolloin rinnat ja vatsa joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, kun en enää sietänyt kihelmöintiä rinnoilla, nousin hankaamaan niitä puuta vasten jolloin takapuoli joutui armottoman piikityksen kohteeksi.

Ei herra jumala! Minä en jaksa tätä kovin pitkään! Ei kai se hullu jättänyt minua tänne yöksi?