Osa 19 Vieras

Hän puuhaili jotakin vierelläni. Hyttyset alkoivat taas laskeutua iholleni. Nyt en uskaltanut enää liikahtaakaan, saati puhua.

–No niin… Sinäpä voit tulla. Se polun pää on ihan siinä edessäsi, matkalla on yksi haara, käänny siitä vasempaan. Se oikea haara menee lammelle, jos sinne eksyt, olet väärällä polulla.

–Niin, onkos sinulla ne? No ei sitä tänne tarvitse vielä tuoda, et sitä saa takaisin kulkemaan jätä vain autolle. Ai niin ne! No ota ne vain mukaan tietysti, milläs ne muuten kiinni… Joo, joo, tule nyt vain ja ihan rivakasti!

Meni hetki, ennen kuin tajusin mitä Hän teki. Hän puhui puhelimessa jonkun kanssa. Onko tänne tulossa joku muukin?

–Onko tänne tulossa joku? Eihän meillä sellaisesta ollut puhetta, sanoin ääni nyt jo pelosta väristen.

Shiuh! Jälleen piiskan lyönti pakaroilleni. Vinkaisin taas kivusta. Nyt alkoi reisiäni ja pakaroitani polttaa jo toden teolla. Minä en saa tehdä muuta kuin odottaa hiljaa. Huomasin täriseväni. Kokemus oli minulle uusi. Ensin luulin, että tärisen kylmästä, mutta ymmärsin sitten, että minähän tärisen pelosta. Tunsin kuinka alaleukani vapisi, käteni tärisivät niin, että käsiraudat pitivät pientä hiljaista kilinää. Pelkoni ei voinut olla näkymättä Hänelle, siitäkös Hän olisi tyytyväinen.

Analysoin pikaisesti tilannetta. Niin, eihän meillä ollut puhetta, että tapahtumiin osallistuisi muitakin, mutta eihän sitä ”säännöissämme” ole kiellettykään. Maailman lyhyin kirja -vitseihin voitiin lisätä vielä yksi kirja: ”Susannan ennakkoehdot sadomasokistiselle sessiolle tuntemattoman kanssa.” Olinhan sanonut olevinaan rohkeana mm: ”Mitään en kiellä.” Hänellä oli todella vapaat kädet.

Hätkähdin, kun tunsin jonkin viileän kutittavan ja sivelevän ihoani.. En ensiksi tajunnut, mikä se oli. Sitten keksin, että Hän siveli jollakin koivun oksalla hyttysiä iholtani pois. Välillä selkäpuolelta, pikkuisen piiskatenkin, kuin saunassa kylpiessä. Välillä Hän siveli oksallaan rintojani, vatsaani ja reisiäni. Ajoittain kuljetti hellästi oksan kasvojeni yli hätistäen poskiltani ja otsaltani hyttyset pois. Hän hyräili samalla matalalla hiljaisella äänellä minulle tuntematonta surumielistä melodiaa. Hän istui aivan vierelläni ja haistoin Hänestä lemuavan hyttyskarkotteen. Minulle sitä ei sitten oltu suotu, vaikka olin alasti.

–Haluatko juoda? Hän kysyi äkisti hiljaa, kuin kuiskaten. –Kiitos, minulla on ihan kauhea… –Shhh! Hän laittoi sormensa hellästi huulilleni. –Tuo ”kiitos” riittää oikein hyvin. Opettele olemaan puhumatta turhia. Nostaessaan sormensa huuliltani, Hän silitti hellästi muutaman kerran hiuksiani.

Kuulin kuinka Hän avasi kivennäisvesipullon sihahtaen. Hän nosti varovaisesti pullon huulilleni ja alkoi kaataa juomaa suuhuni. Vesi oli hieman lämmintä, mutta se ei haitannut minua. Join ahnaasti koko loppupullon ja olisin mielelläni juonut enemmänkin. Jopa juodessani, Hän siveli oksallaan iholtani hyttysiä pois.

Tilanne oli jotenkin niin skitsofreeninen. Tuo mies halusi piinata minua ja pitää vankinaan, mutta jokainen mitätönkin ystävällinen ele Häneltä tuntui aivan ihanalta. Tuo oksalla sively ja juotavan tarjoaminen tuntuivat minusta samanlaiselta huomaavaisuudelta kuin maailmanympärimatka, kuorma-autollinen ruusuja ja sangollinen timantteja tuntuisivat varmaan tavallisesta naisesta.

Hän otti pullon huuliltani ja kuulin Hänen sulkevan sen ja laittavan ilmeisesti reppuunsa. Edelleen Hän siveli ihoani ja välillä silitti hiuksiani. Voi kun tuntui niin ihanalta saada kokea välillä ystävällisyyttä. Aivan kuin Hän olisi sanattomasti kertonut minulle, että kaikesta piinastani huolimatta, Hän välittää minusta.

Askeleita selkäni takaa! Nyt se tuntematon saapuu! Jäykistyin jännityksestä, ryhtini suoristui.