Osa 20 Vartaassa

–No niin, mitäs täältä nyt sitten löytyykään? Kuulin möreän miehen äänen. –Ei perkele! Aikamoisen kinkun olet tänne raahannut. Heh, heh, ei jumalauta! voi saatana, on… Perkele!

Kuulin kuinka tuo möreä ääninen mies kiersi ympärilläni. Painoin kasvojani alaspäin ja häpesin. Äkkiä tunsin, kuinka kaulariimuuni tartuttiin ja minut kiskottiin seisomaan. En osannut sanoa, kumpi miehistä minua riuhtoi. Kahlettani vedettiin voimakkaasti ylöspäin niin, että nousin varpailleni ja lenkki kaulallani nosti leukani pystyyn.

–Aika hyvässä lihassahan tämä on. Eiköhän tästä riitä kaverille kanssa. Rhöhhöhhöö! Uusi mies nauraa höhötteli typerästi..

Aloin yskiä ketjun painaessa kurkunpäätäni.

–Hei, älä kurista sitä, laske alemmas! Se oli Hän, kun kielsi möreä äänistä miestä, eli minua roikottava oli tuo uusi mies.

–No niin Susanna, sanohan Hanski-sedälle päivää! Hanski, Susanna – Susanna, Hanski. Hän esitteli meidät olevinaan hauskan muodollisesti. Minua ei naurattanut roikkuessani siinä varpaillani kaulani varassa.

–Päivää Susanna! Hanski sanoi ja aivan kuin kätteli minua tarttuen voimakkaalla otteella oikeaan rintaani ja ravisteli sitä niin, että se sattui. –Päivää Susanna! Hanski toisti ja puristi rintaani kovemmin. –Eikö tämä pillu osaa tervehtiä, perkele? Hanski sanoi ja väänsi nyt todella kovasti rinnastani, jonka tunsin suorastaan rusentuvan tuon miehen kourassa.

–P-pä-päivää… sain ähkäistyä. Samassa ote rinnastani irtosi ja ketjukin kaulallani löystyi. Pystyin laskeutumaan takaisin kantapäilleni. Olin varma, että rintani olisi tuon puristuksen jälkeen nyt mustelmilla.

–No niin Susanna. Nyt kun tässä ollaan Hanskin kanssa, niin selvyyden vuoksi minunkin pitää esitellä itseni: Minä olen tästä edes sinun isäntä. Onko selvä? Hän, ei kun Isäntäni sanoi tiukalla äänen sävyllä. Äskeisestä hellästi koskettavasta hyräilevästä miehestä ei ollut enää tietoakaan.

–Saako sitä panna? Kuulin Hanskin sanovan. Hän ei ensivaikutelmaltaan vaikuttanut mitenkään terävältä mieheltä, ainakaan verrattuna Isäntääni.

–No saa sitä panna tietysti, mutta ei nyt ja tässä. Nyt on helvetti jo yö ja kuka hullu täällä hyttysten syötävänä alkaa paneskelemaan. Lähdetäänhän nyt.

Aloin Isännän sanojen jälkeen ihmetellä, kuinka he muka kävelyttäisivät minut silmät sidottuina sen mielettömän matkan takaisin tielle. Se ei tulisi onnistumaan.

Tunsin jommankumman miehistä pyöräyttävän käsivartensa takaapäin kaulani ympäri. Hän lähti kaatamaan minua selälleni ja mitenkään kykenemättä vastustelemaan minut kaadettiin heinikolle selälleni. Käsiraudat painuivat entistäkin syvemmälle ranteisiini jäädessään selkäni alle. Onneksi Isäntäni oli takalukinnut käsirautani silloin päivällä, joten ne eivät enää ainakaan kiristyneet tiukemmalle.

Jalkojani kohotettiin ja niiden ympärille polvien kohdalle kiedottiin jotakin leveää nauhaa, joka kiristyi lukiten jalkani yhteen. Joku nosti minut makuultani istumaan ja tunsin kuinka samanlaista leveää, jonkinlaisesta vahvasta kankaasta tehtyä leveää nauhaa pyöräytettiin ylävartaloni ympärille, heti kainaloiden alle. Vielä kolmaskin leveä nauha kiristettiin ympärilleni, tällä kertaa vyötäröni kohdalle. Jokainen nauha oli todella tiukalla, erityisesti vatsani päältä kulkeva nauha haittasi melkein hengitystä rusentaessaan läskejäni puristuskohtansa ylä- ja alapuolelle.

Kaikki tapahtui todella nopeasti, enkä ehtinyt juurikaan pohdiskella, mitä minulle oli nyt tapahtumassa kun minut kaadettiin takaisin selälleni ja pyöräytettiin sitten mahalleni kasvot maata vasten. En pystynyt nyt jalat yhteen sidottuna liikkumaan enää ollenkaan, joten minä vain odotin mitä tapahtuisi. Kuulin miesten puuhailevan jotakin ympärilläni. Ajoittain kuului hiljaista metallin kilinää ja vaimeita kolahduksia.

–Otahan sinä se pääpuoli, kun olet tuommoinen gorilla, kuulin Isäntäni sanovan