Osa 14 Miksi en opi?

Aurinko oli jo painunut melko matalalle, mutta leppoisa iltatuuli ei ollut ollenkaan kylmä. Auringosta päättelin, että olin varmaan ollut jo täällä ehkä kuusi tai seitsemän tuntia. Minulle riittäisi tämä hullu leikki. Tulisi nyt, raiskaisi minut ja lähtisimme pois täältä metsästä. Päässäni takoi vain haave saada juoda kylmää vettä.

Läähätin puuni juurella kuin koira. Nuolin kuivia huuliani ja tunsin kuinka kieli alkoi tarttua kitalakeeni kiinni. Voi hyvänen aika, kuinka kaipasin juotavaa! Haaveilin vichy-pullosta, Pommacista, Jaffasta, cokiksesta, jääteestä ja ihan lopulta vain vedestä.

Tuijotin vain etäällä siintävää lampea ja haaveilin, kunnes kuulin oksien rasahtelua metsästä. Äänet kuuluivat siitä suunnasta, josta olimme tänne päivällä saapuneet. Palaako Hän? Loppuuko tämä piina nyt? Vai onko se joku muu? Mitä minä sanon, jos se on joku muu? Pyydänkö tuota ”jotakin muuta” hankkimaan minulle apua ja vapauttamaan minut? Vai sanonko, että ”eipä tässä mitään, ulkoilen riimu kaulassa” ja kehotan jatkamaan matkaa?

Tuijotin metsän laitaan venyttäen seistessäni kaulariimuni äärimmilleen, olin tosiaankin kuin riimussa oleva pystykorva, joka vahtii ympäristöään. Metsästä kuuluvat askeleet olivat verkkaisia. Eivät kuulostaneet ollenkaan samanlaisilta kuin Hänen ripeä marssinsa taivaltaessamme päivällä halki kuuman metsän.

Mitä ihmettä minä teen, jos se onkin joku vieras ihminen? Mitä ihmettä tuo vieras ihminen tekisi nähdessään minut tässä tilanteessa? Jos se on joku hullu mies, olisiko hän minulle kenties vaarallinen? Kuinka suuri prosentti metsissä kävelevistä suomalaisista miehistä raiskaisi alastoman ja kahlitun naisen, jos sellaisen metsästä tapaisi? Sellaista gallupia ei ole taidettu vielä tehdä? Tämän tarinan lukijakunta ei varmaan olisi tilastollisesti edustava otos?

Katselin ympärilleni, mutta rajattu elintilani ei tarjonnut minkäänlaista piilopaikkaa, olin kuin tarjottimella pienellä aukiollani.

Lopulta näin hahmon astuvan esiin kumpareen takaa. Huuliltani pääsi helpotuksen huokaus, se oli Hän. Hän oli tulossa viimeinkin takaisin. Pääsisinkö nyt tästä piinasta ja viimeinkin kotiin suihkuun, saunaan ja sohvalle hyvän kirjan ja viinilasin ääreen? Jaa, kaipa Hän nyt minut ”raiskaa” ennen kuin vapauttaa, mutta se tuntui nyt pieneltä hinnalta vapaudesta. Sitä paitsi kyllä minulle itsellenikin maistuisi ihanan raaka seksi.

Hän käveli hiljakseen luokseni, sanomatta sanaakaan. Tuijotti vain kiinnostuneen uteliaana minua, Häntä varmaan askarrutti, missä kunnossa olisin vankeuspäiväni jälkeen.

–Ihana kun tulit! Minulla on aivan järjetön jano! Miksi ihmeessä sinä et tajunnut jättää minulle tänne mitään juomista, sanoin ehkä vähän närkästyneenä. –Onko sinulla mitään juomista? Laskehan minut irti niin…

Lauseeni jäi kesken, ähkäisin tukahtuneesti. Hän tarttui minua tiukasti hiuksistani kiinni vääntäen päätäni sivulle, samalla hän tarttui toisella kädellään kaulariimustani kiinni vetäen sitä alaspäin kaataen minut polvilleni eteensä. Kun olin alhaalla pääni sivulle väännettynä, Hän veti riimusta minua napakasti ylös ja itseensä päin niin, että katsoin Häntä silmiin. Hän oli vihaisen näköinen.

–Sinä et sitten ole oppinut päivän aikana mitään? Mitä sinä olet täällä miettinyt näiden tuntien aikana? –Sinä et komentele ketään. Sinä olet vain riimun jatko ja olet täällä siksi, että oppisit paikkasi. Ethän sinä järjetön ole näköjään oppinut yhtään mitään!

Vaikka olin ollut näissä kahleissa jo tuntikausia, tajusin vasta Hänen voimakkaiden käsiensä puristuksessa, kuinka avuton todellisuudessa olinkaan. Hän voisi katkaista niskani pienellä käden liikkeellään, enkä minä mahtaisi siinä kahlittuna yhtään mitään. Minä en voinut ajatellakaan minkäänlaista itseni puolustamista.

Olin hiljaa ja tuijotin pelästyneenä Hänen vihaisia silmiään. En voinut kuin odottaa, mitä Hän minulle tekisi. Ajattelin hiljaa mielessäni, että käskipä Hän minun nyt tehdä aivan mitä tahansa, minä tekisin sen.

Hän piti minua otteessaan hetken ja sitten tyrkkäsi minut luotaan heittäen minut heinikkoon kyljelleni kuin vanhan viltin. Minä yritin kivuta sieltä takaisin polvilleni niin pian kuin suinkin. Ajattelin, että minun on nyt pelattava korttini oikein. Minun on jotenkin pystyttävä miellyttämään Häntä, ettei Hän luule, ”etten ole oppinut mitään”.

–Anna minun ottaa sinulta suihin! Minä haluan tehdä sinulle hyvää! Ole kiltti! Ihan loppuun asti, minä lupaan tehdä sen hyvin, minä sopersin.

Olin kertonut Hänelle viesteissäni, kuinka seksuaalisuuteni pitkään tabujen listaan kuului ehdoton kielto suuseksissä miehen laueta suuhuni, puhumattakaan, että nielisin mielestäni jokseenkin vastenmielisen tahnan. Mielestäni oli siis suuri myönnytys luvata Hänelle, että saisi laueta suuhuni. Vähänpä minä tiesin tabujen rikkomisesta, pientä oli ymmärrykseni asemastani.

Hän katsoi minua surumielisesti hymyillen. Palasi viereeni ja tarttui taas hiuksistani napakasti kiinni, hieman hellemmin tällä kertaa kuitenkin, niin ettei se sattunut.

–Et sinä kuule tosiaan ole oppinut mitään. Minä otan sinulta mitä haluan, enkä välitä mitä sinä haluat tehdä. Mitähän tosiaan olet miettinyt tämän päivän täällä, mutta et ainakaan uutta asemaasi, Hän sanoi uhkaavasti.

Hän laski irti otteensa hiuksistani ja siirtyi parin metrin päähän minusta. Katseli minua alaspäin mietteliäänä. Minä suljin suuni ja käänsin katseeni alas tuijottaen heinikkoa edessäni. Ymmärsin, että minun olisi nyt ehkä viisainta olla hiljaa, jos en näköjään osaisi mitään itselleni edullista sanoa. Ottaa vain vastaan mitä minulle annetaan ja tehdä se mitä käsketään. Kapinointi olisi turhaa. Voi kun Hän kuitenkin antaisi minulle juotavaa, uskalsin silti mielessäni haaveilla.

–Ei tämä tällä tavalla nyt oikein etene. Minä vähän ajattelin, että olisit jo aika poikki tämän virumisen jälkeen, mutta eihän tuo ole sinulle näköjään mitään tehnyt, Hän totesi rauhallisesti ja jatkoi, –Kuten jo olen todennutkin, ja kuten itse viesteissäsi arvelit, sinä olet tosiaan kovapäinen narttu, eikä sinuun mitkään miedot keinot tepsi.

Minä säikähdin nyt kunnolla. Eikö tämä julma leikki olisikaan tässä? –Kyllä minä olen oppinut. Sano vain mitä haluat minulta, niin minä kyllä tottelen. Siis on tepsinyt! Ihan totta!

Enhän minä tajunnut, ettei tämän pelin säännöt menneet niin, että voisin kertoa, milloin olen "oppinut". Hän oli kirjoittanut tähän leikkiin säännöt, oli ylituomari ja valitukset ylituomarin päätöksistä osoitettiin Hänelle. Minä olisin siinä varsin heikoilla.